Voiko uraäiti olla hyvä äiti?

Minulla on aina ollut haaveena olla ison perheen äiti. Olen ihaillut ja arvostanut suuresti kotiäitejä jotka rakastavat lapsiaan, jaksavat osallistua lastensa harrastuksiin, huolehtivat lapsensa koulutielle tukka kammattuna ja hyvin puettuna. Huolehtivat kotona ruoanlaitosta ja siitä ettei pyykkivuori pääse kasvamaan kattoon asti. Ajattelin pitkään, että arjen organisointi, kodin ylläpitäminen, ruoan laitto ja lasten hoito on täysipäiväistä työtä eikä siihen ole oikoteitä.

Hyvä äiti on myös terveellä tavalla itsekäs

Kunnianhimoisena ihmisenä olen aina ihaillut menestyneitä uraihmisiä. Ihmisiä ketkä olivat omalla työllä tehneet haaveistaan totta. Etenkin nuorempana ajattelin että uraihmiset ovat yleensä miehiä, lapsettomia naisia, tai äitejä joilla ei ole aikaa lapsilleen samalla tavalla kuin täysipäiväisillä kotiäideillä. Mielestäni media on jossain määrin jopa maalannut "uraäideistä" sellaista mielikuvaa, että he olisivat äitejä ketkä laittavat itsensä ja omat tarpeensa lasten edelle. Haluaisin itse rikkoa tätä stereotypistä mielikuvaa hieman. Olen myös ollut lukuisissa keskusteluissa mukana jossa olen joutunut ns. puolustelemaan itseäni ja päätöstäni lähteä takaisin työelämään jo hyvin varhain, kun lapsi on ollut muutaman kuukauden ikäinen. Kärkkäimmät kommentit aiheeseen on usein "Miksi edes tehdä lapsia, jos lasten kasvatus ja hoitaminen on niin kamalaa ettei kotona malteta olla". Meitä äitejä on niin monenlaisia, ja ei ole yhtä tapaa olla hyvä äiti. Jos minulta kuitenkin kysyttäisiin millainen on hyvä äiti, vastaisin tähän niin että hyvä äiti on sellainen joka pitää tärkeänä myös itseään. Hyvä äiti osaa ottaa huomioon lapsensa tarpeet unohtamatta omiaan. Hyvä äiti osaa pitää arjen tasapainossa, siten että aikaa jää lapsen hoitamisen lisäksi myös niille asioille mitkä on itselle tärkeitä. Oli ne asiat sitten mitä tahansa, joillekin urheilu, joillekin ystävät tai mitä tahansa. Hyvä äiti on terveellä tavalla itsekäs. Olen sanonut monesti että itsekkyys on hyvä asia silloin kun se ei tapahdu muiden kustannuksella. Ihan lähtökohtaisesti ajattelen että jokaisella pitäisi olla ripaus tervettä itsekkyyttä. Me olemme kuitenkin itse vastuussa omasta hyvinvoinnista ja silloin kun sinä voit hyvin, läheisesi voivat hyvin. Paras tapa pitää huolta läheisistäsi, on pitää huolta myös itsestäsi.

Tosielämän uraäidit inspiraationa

Olen ollut onnekas saadakseni tavata ja työskennellä monen urallansa menestyneen äiti ihmisen kanssa ja tämä on myös inspiroinut minua valtavasti tavoittelemaan omia unelmiani. Ja minun unelmani on menestyä uralla sekä olla äiti joka on läsnä.

On kuitenkin sanomattakin selvää että on paljon organisoitavaa, jotta työelämän ja perhe-elämän onnistuu yhdistämään. Isossa merkityksessä tässä on myös puolison rooli. Meillä on etenkin viimeiset pari vuotta olleet erityisen hektisiä. On ollut talon rakennusprojektia, muutto kaupungista toiseen, uusi työ, lasten siirtyminen eskarista kouluun ja tässä välissä vielä paha onnettomuus joka rikkoi jalkani kantapäästä polveen ja vei hetkellisesti liikuntakyvyn. Tähän väliin mahtuu myös kaikenlaista pienempää projektia, jotka pitää arjen kiireisenä. Ja tietysti isoin muutos on tuleva vauva arki.

Olemme pohtineet paljon sitä että miten arkisesta elämästä saa sellaista että se on mielekästä. Että aika riittää kaikelle. Ruuhkavuosien keskellä arki saattaa lipsua aika nopeasti suorittamiseksi ja silloin oma jaksaminen ja vireystila laskee. Ajattelin myöhemmin kirjoittaa tästä oman postauksen johon avaan enemmän niitä itselleni hyväksi todettuja parhaita käytäntöjä joilla varmistan sen että se pyykkivuori kodinhoitohuoneessa ei kasaannu, koti pysyy siistinä ja miten sitä aikaa jää työn ohella myös itselle tärkeille asioille että perheelle.

Perhevapaauudistus mahdollistaa vauva-arjen ja työelämän yhdistämisen

Saimme tietää meidän uusimmasta tulokkaasta vasta sen jälkeen kun olin hyväksynyt työtarjouksen. Nykyisin 2 ja 3 luokkalaiset lapseni ovat hyvin omatoimisia ja sanoisinko "helppoja" kun enää ei tarvitse olla pitämässä kädestä kiinni jokaisessa arjen askareessa. Oli täydellinen tilanne hyväksyä uusi työtarjous ja aikaa jäisi hyvin pistää fokus uusiin työkuvioihin. Meidät kuitenkin yllätti uutinen siitä, että meille olisi syksyllä tulossa vauva. Esikoisen kohdalla muistan että koin paljon ahdistusta vanhempainvapaalla siitä, että jäin työyhteisön ulkopuolelle. Ja sitä myöten huomasin kuinka paljon minulle merkitsi kuulua työyhteisöön. Yhtäkkiä minulla ei ollut työkavereita jonka kanssa olin tottunut jakamaan arjen. Ei arkisia haasteita ja tavoitteita joita ratkoa yhdessä. Koin myös jollain tapaa kateutta siitä kun työkaverit pääsivät osallistumaan erilaisiin mielenkiintoisiin tapahtumiin. Kaikki verkostoituminen ja täten sosiaalinen kanssakäyminen jäi elämästäni pois. Ihmisiä ja äitejä on erilaisia ja ymmärrän hyvin myös äitejä ketkä nauttivat siitä että saavat viettää sen ajan täysin kotona lasten kanssa. Mutta luulenpa etten ole ainoa kuka kokee samoin kuin minä.

Perhevapaauudistus astui voimaan 1.8.2022 ja tarkoittaa sitä että kumpikin vanhempi saa 160 vanhempainrahapäivän kiintiön. Tästä kiintiöstä 63 vanhempainrahapäivää on mahdollista luovuttaa toiselle vanhemmalle, muulle huoltajalle, omalle puolisolle tai toisen vanhemman puolisolle. Yksinhuoltajaperheissä lapsen vanhempi saa molemmat kiintiöt. Minulle tasa-arvo tarkoittaa sitä että olitpa nainen tai mies, kaikille suodaan yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa itseään ja omaa arkea niinkuin parhaaksi näkee. On sitten yksilöstä kiinni haluaako jäädä esimerkiksi täysipäiväiseksi kotiäidiksi, haluaako pistää fokuksen elämässä oman urapolun rakentamiseen vai kenties jotain tältä väliltä. Itselläni tavoitteet ovat olla sekä kotiäiti, että menestyä uralla. Pääsemmekin ensimmäisten joukossa hyödyntämään tätä uudistusta ja meidän kohdalla se tarkoittaa sitä, että minä jatkan töissä normaalisti vauvan synnyttyä. Synnytyksestä toipumiseen säästin kesälomistani viikon ja uskon että se riittää minulle. On riittänyt aiemminkin. Meillä, kuten monella muullakin yrityksellä on mahdollista hyödyntää aika mittavissa määrin etätyöskentelyä jonka vuoksi tällainen järjestely on meille ylipäätään mahdollinen. Koen tarpeettomaksi jäädä työelämästä pois jo monta viikkoa ennen laskettua aikaa. Mihin sitä sitten aikansa kuluttaisi? Minulle lähtökohtaisesti se henkireikä on se työn teko. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että saan työskennellä itselleni mielenkiintoisten aiheiden parissa eikä työ tunnu oikeasti edes työltä. Työni ei myöskään ole millään tavalla fyysisesti kuormittavaa. Muutamat edustustapahtumat on tulossa ennen laskettua aikaa, niin lokakuussa kun marraskuussakin, mutta en näe mitään ongelmaa osallistua näihin. Normaalia elämää olen pystynyt aikaisemmissakin raskauksissa elämään. Muutoin käyn muutaman kerran viikossa toimistolla ja loppuajan teen kotona, vähän tilanteen mukaan.

Tässä blogissa tulenkin kirjoittelemaan paljon siitä, kuinka vauva arjen sekä työelämän oikeasti onnistuu sovittamaan yhteen, unohtamatta sitä omaa psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia.