Uran ja vauva arjen tasapainottelua: pohdintoja ensimmäisestä vauvavuodesta

Kevät 2022 oli jännittävää aikaa. Olin juuri saanut uuden työn, joka olisi minulle iso harppaus eteenpäin työurallani. Olin innoissani ja täynnä motivaatiota. Olimme myös mieheni kanssa päättäneet jo aikaisemmin, että haluamme lisää lapsia perheeseen. Tässä uusioperheessä se merkitsisi ensimmäistä yhteistä lasta. Mutta vauva tähän hetkeen ei olisi ideaali senhetkisen elämäntilanteen takia. Kesällä 2022 alkoivat kuitenkin tutut oireet, jotka paljastuivat raskaudeksi. Ja raskaus oli edennyt jo n. 12 viikolle asti. Tämä yllätti, sillä oikeastaan tätä ennen ei ollut mitään oireita. Tähän asti  kuukautiskiertonikin oli kutakuinkin normaali. Tai jälkeenpäin ajateltuna, kärsin verenvuodosta, joka oli muistuttanut normaalia kuukautiskiertoa. Ajatus siitä, että voisimme selvitä vauvavuodesta ilman että minun täytyisi laittaa työelämä paussille, mietitytti paljon. Olin aivan super onnellinen vauvauutisista. Halusin vauvan, ja kerta se meille suotiin tähän hetkeen, ei auttanut kun olla iloinen siitä. Olin tästä huolimatta myös edelleen innoissani uudesta työstäni. Ajatus siitä, että jäisin töistä pois, ei ollut yhtään mieluinen. Elokuussa 2022 olisi kuitenkin tulossa perhevapaauudistus, joka sallisi joustavuutta vanhempainvapaiden suhteen. Pohdimme mieheni kanssa, miten voisimme hyödyntää tätä meidän tilanteeseemme. Mieheni oli tehnyt jo monivuotisen uran nykyisessä pestissään ja oli myös valmis katsomaan seuraavia haasteita. Mieheni päätti ottaa hypyn tuntemattomaan ja jäädä puolestani vanhempainvapaalle. Kiitos tämän lakiuudistuksen, uskalsin ottaa haasteen vastaan ja lähteä toteuttamaan uraelämää vauva arjen keskellä. Mieheni tuki ja sitoutuminen vauvan hoitoon antoi minulle mielenrauhaa keskittyä ja panostaa uraani.

Arjen hallinta avaintekijänä onnistumiseen

Jotta saimme pidettyä kotona järjestystä yllä sekä vältyttyä siltä, että kaaos saisi arjesta otteen, päätimme luoda arjen raameiksi aika tiukat rutiinit. Kalenterista tuli todella tärkeä työkalu arjen hallintaan. Kalenteroin kaiken, jotta aikaa todellakin jäisi niin kodin ylläpitämiselle, ruoan laitolle, perheen yhteiselle ajalle sekä harrastuksille. Tärkeää oli myös se että aikaa jäisi itselle ja parisuhteelle. Uskon että tällainen "joka asian kalenteroiminen" saattaa kuulostaa joillekin raskaalta, mutta toisaalta tilanne oli se että halusin saada arjen toimimaan ilman että joutuisin luopumaan tässä kohtaa mistään itselle tärkeästä. Ja tämä on oikeasti osoittautunut meille aivan super tärkeäksi, perustavanlaatuiseksi asiaksi jolla taataan se että meillä voidaan hyvin. Olen aina ollut tarkka siitä että meillä on kotityöt tehtynä, ruokaa kaapissa sekä aikaa omille jutuille, mutta monesti olemme törmänneet siihen että olemme sopineet vaikka päällekkäin omia menoja. Kun kaikki on ennalta sovittua, ja niistä on mustaa valkoisella, ei yhteentörmäyksiäkään tule. Pohdin myös paljon omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin liittyviä seikkoja jo ennen kun vauva tuli taloon. Ravinnolla, liikunnalla sekä tietty unen määrällä on iso vaikutus ja nämä asiat on oltava kunnossa. Mitä urheiluun tulee, olen aina tykännyt kovatempoisista urheilulajeista, sellaisista missä syke nousee korkealle. Rakastan sitä kun kroppaa viedään äärirajoille. Rakastan sitä euforista tunnetta tämänkaltaisten urheilusuoritusten jälkeen. Ajattelin kuitenkin että tähän olisi tultava muutos. Keskustelin muutaman ammattilaisen kanssa asiasta ja tulimme siihen tulokseen että koska arki on valmiiksi aika suorittamista, on hyvä että liikunta olisi enemmän sellaista hyvän mielen liikuntaa, matalalla temmolla, jotta kroppa ei oikeasti ole kokoajan äärirajoilla ja varmistetaan se että keho palautuu myös hyvin. Ravinto on oltava monipuolista, itse koitan suosia kasvispainotteista ruokavaliota. Kokkaus ja uusien reseptien keksiminen on minulle kuitenkin myös rakas harrastus joten viikon ruokalistan suunnitteleminen ja kokkaaminen on minulle myös sitä omaa aikaa. Omana intohimonani on tehdä ruokia jotka ovat terveellisiä ja monipuolisia, jota oikeasti voisi tarjota myös illallisvieraille. Mitä uneen tulee, meidät siunattiin hyväunisella vauvalla. Nukuimme perhepedissä ensimmäiset 6 kuukautta, ja nukkumaanmeno rutinoitui meillä tosi nopeasti. Meillä käydään nukkumaan 8 illalla, alkuun yösyötöt oli helppo hoitaa perhepedissä jossa itse sai samalla torkkua ja syöttöjen jälkeen heti jatkamaan unia. Mitään pitkiä hereilläolopätkiä meillä ei ollut lainkaan, joten tässä kohtaa olimme kyllä onnekkaita.

Kuinka onnistuimme ja mitä tekisin toisin?

Kun katson taaksepäin tähän kuluneeseen vuoteen, onnistuimme mielestäni hyvin siinä mitä tässä lähdettiin tavoittelemaan. Voisi sanoa että toiveet ja toteutus kohtasivat. Työhön panostaminen vastasyntyneen kanssa on rankkaa, mutta selvisimme siitä hyvin. Koen aidosti että tämä viimeinen vuosi on yhdistänyt meidän uusioperhettä aivan eri tavalla. Parisuhteemme voi mielestäni paremmin kuin koskaan ja isommat lapset ovat ottaneet vauvan aivan ihanasti vastaan. Tärkein tekijä tässä varmasti on ollut yhteisten pelisääntöjen sopiminen ja niiden noudattaminen. Tämä on neuvo, jonka antaisin itselleni oli vauva tai ei. Mitä tekisin toisin? Minua harmittaa etten ole ollut aktiivisemmin ottamassa osaa erilaisiin esimerkiksi kaupungin järjestämiin toiminteisiin ja aktiviteetteihin joita vauvoille ja vanhemmille tarjotaan. Lahdessa on esimerkiksi mielestäni aivan ihana Perhetupa, joka toimii pienten lasten ja vanhempien kohtaamispaikkana. Olin näistä tavallaan tietoinen koko ajan, mutta en saanut aikaiseksi ottaa osaa. Kävin Perhetuvalla Emilin kanssa hiljattain tutustumassa ja siitä tuli heti sellainen fiilis että tällaisissa olisi pitänyt käydä enemmän. Tai vaikkapa vauvamuskarit, vauva uinnit? Nämä kaikki meillä jäi kokematta. Ehkä syynä se että mieheni ei välttämättä samalla tavalla osannut tutustua vanhempainvapaalla tällaisiin aktiviteetteihin jotta olisi osannut näihin edes ottaa osaa ja minä taas en osannut edes ottaa puheeksi. Ja minulla ei itselläni arkipäivinä olisi edes ollut aikaa.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Olen tosi ylpeä meidän vauvavuodestamme ja siitä mitä kaikkea muuta hyvää se on tuonut meille tullessaan. Työn ja vauva arjen multitaskaaminen oli todellakin tässä kohtaa sen arvoista. Se aivan ihana "newborn" vaihe menee kuitenkin niin hetkessä ohi, joten ollaan päätetty, että mikäli meille suodaan vielä perheenlisäystä, otan kyllä sen puoli vuotta aikaa jolloin keskityn vaan vauvaan. Tämä ei ole sen takia, ettenkö uskoisi voivani enää tehdä tätä uudelleen, vaan enemmänkin se että haluan olla mahdollisimman paljon läsnä ja ennen kaikkea nauttia siitä ihanasta vauva ajasta. Toki ennen, kun voidaan edes suunnitella seuraavaa perheenlisäystä on meillä projektina hankkia isompi talo jossa tilaa jokaiselle. Olemme pitkään myös miettineet kotiapulaista tai aupairia. Tällainen lisäkäsi olisi kyllä tarpeen, etenkin jos lapsiluku kasvaa. Olen ollut nuorempana itse aupairina Englannissa ja tykkäsin siitä. Opiskelin samalla kun päivätöikseni hoidin perheen lapsia sekä kotia. Olisi aivan ihana tarjota samanlainen mahdollisuus tulevaisuudessa jollekin nuorelle. Kiire meillä ei kuitenkaan ole mihinkään. Just nyt on todella hyvä olla. Mieheni sai loppukesästä aivan mahtavan työtarjouksen ja hän pääsee nyt myös keskittymään omaan uraansa. Emil-vauva on nyt osa-aikaisessa perhepäivähoidossa, jotta me saamme molemman arkipäivisin keskittyä työhön. Tuntuu että tässä on hyvä olla ja tästä on hyvä jatkaa.